Kirpparia ja valmista

Tein ihania löytöjä viimeksi kirpparilta, Otolle löytyi pari t-paitaa ja shortsit, sekä kaksi ihanaa kesähattua, Ellalle toin laatikollisen ihania vanhoja puupalikoita (mulla oli lapsena samanlaiset)sekä pari hiekkalelua (ostin pieneltä pojalta joka oli äitinsä vieressä itse myymässä lelujaan) ja lisäksi löysin vielä ihanat finlaysonin vauvan lakanat, jotka oli myyjän arvion mukaan melkein 30 vuotta vanhat, mutta siistit ja hyväkuntoiset. Ehkä ompelen niistä jotai Ellan tulevaan leikkimökkiin, jos nyt sellainen saadaan tohon pihaan rakennettua, suunnitelmissa ainakin olis.



Palikat


Käsitöitä valmistunut yksi kappale. Vauvan peitto isoäidin neliöistä. Vauva, jolle sitä aloin aikanaan virkata, täyttää elokuussa 3 vuotta, ei siis turhan kauan kestänyt tämä projekti, mutta loppuun asti tehdään vaikka väkisin :)



Isoäidin neliöitä


Kovasti ollaan puistoissa käyty leikkimässä (aamuisin oikein nauti siitä kun puistoissa tuoksuu kesä, ja ehkä vastaleikattu nurmikkokin) ja omalla pihalla ollaan tietenkin puuhasteltu. Pihalla kastellaan kukkia ja tutkitaan koppakuoriaisia tai etanoita, ihania lasten puuhia. Välillä innostuu itsekin etsimään ruohikosta ötököitä ja Ellan kanssa niitä seurailemaan.
Nyt viikonloppuna pitäisi laittaa terassille kukkia oikein urakalla ja lisäksi pitää hankkia iso päivänvarjo. Meidän pihalle paistaa aurinko suunnilleen koko päivän niin kuumana päivänä voi olo käydä tukalaksi. Ellalle tuodaan kesän ajaksi pieni kahluuallas pihaan , niin saa neiti siellä vilvoitella :)


Äidin nasut paistattelemassa päivää

Ellan leikkejä on ihana seurata, kun niissä jo alkaa olla jotain järjen hiventä. Neiti hoitaa nukkeaan kuin oikeaa vauvaa ja huomaan kyllä että osa nukelle puhutuista jutuista on kuin suoraan omasta suustani.Tarkkaan neiti seuraa, miten Oton kanssa toimitaan. Niin ihana on myös katsella kun sisarukset leikkivät keskenään. Ottokin kovasti innoissaan Ellan leikeistä ja ihmeen varovasti Ella osaa Oton kanssa olla, välillä tietenkin innostuu hieman leikeistään ja pitää muistuttaa että Otto on vielä vauva, mutta niinhän se on vielä pikkuinen Ellakin. Ei voi vielä kaikkea osata varoa eikä muistaakaan :) Tänään neuvolassa Ella oli huolissaan kun Ottoa punnittiin ja mitattiin ja tietenkin herra itki kaiken aikaa. Moneen kertaan piti Ellalle selittää ettei Otolla ole mitää hätää, ja aina Ella katsoi Ottoa murheissaan ja sanoi että on hätä. Onneksi oli ihana terkkaritäti joka osasi kiinnittää Ellan huomiota muihin juttuihin ja rupatteli Ellan kanssa niitä näitä sen aikaa kun lääkäri tutki Ottoa.

Ellan kanssa kun jutustelee niin olen huomannu että joissakin sanoissa konsonantit vaihtavat paikkaa esim. tapahtuu =pahahtuu.
Anteeksi ja kiitos tulevat edelleen kuin automaattisesti (meidän pikkuinen on kohtelias :) ) Kysymyksiä on alkanut satelemaan kevään aikana: Mitä puuhaat? Mitä sanot? Mitä tämä on? Mitä pahahtuu? Ei vielä onneksi Miksi- kysymyksiä.

Ellan suusta:

"Anna heti! " (Yleensä kun haluaa jotain eikä sitä jotain saakaan ja alkaa kiukuttaa)
Pienenpänä huusi kiukuspäissään aina "kakkua, pullaa", en tiedä johtuiko suppeasta sanavarastosta, vai siitä että pienempänä harvemmin sai mitää hyvää :)
"Ella auttaa..." (yleensä on auttamassa kaikessa, ruoka, pyykit, ostokset...)
"Otto haisee..." (pohdittiin yhdessä, mahtaako kakan haju tulla ellan vaipasta)
"Kato,muita lapsia" (kun puistoon tulee muitakin lapsia, ella on kovin sosiaalinen)
"Minun rakas pikkuveli" ( usein Ottoa haliessa)
"Ellan" (Neiti on tarkka omistaan, kuten kaikki 2,5 vuotiaat

Täytyy välillä näitä kirjata muistiin, harmittaa jos muutaman vuoden päästä ei muistakaan mitää näistä puhumisen riemuista :)

Nyt kun nasut on nukkumassa, voin taas rojahtaa sohvan nurkkaan kutomaan, kyllä se Oton slipoverikin vielä valmistuu...