Jep, niinhän se oli. Ei muuta kuin aamupalalle, hoitolaukkua pakkaamaan, eväitä reppuun, ja menoksi. Matka naantaliin menee mukavasti, Otto nukkuu ja Ella palpattaa muumeista ja muustakin.
Ja voi sitä riemua kun oltiin perillä ja nähtiin se "ihan oikea muumitalo" ;)
Ei meinannu neiti housuissaan pysyä. Ensimmäiseksi mentiin moikkaamaan muumi-mammaa, joka olikin talon kuistilla jo vastassa. Ja sitten käytiin moikkaamassa muitakin talon asukkaita (pikku-myy, muumi-pappa, nipsu, niiskuneiti). Tämän jälkeen rynnättiin muumitaloon sisälle tutkimaan paikkoja. Kyllä oli hieno talo, kaikki neljä kerrosta käytiin tarkistamassa (kahteen kertaan) ja lisäksi poikettiin vielä muumi-mamman hillokellariin.
Muumimamman halaus
Seuraavaksi suunnattiin muumi-papan laivalle (siis sille joka on tullut tutuksi muumi-papan muistelmista) ja Ella pääsi laivaa myös hetkeksi ohjaamaan.
Ellan kanssa käytiin katsomassa hattivatteja, mörköä ja poikettiin myös noidan talolla. Noitaa ei Ella uskaltanut mennä tervehtimään, ja se taisikin olla ainoa paikka, missä Ellaa hieman jännitti. Edes hattivattien salaisuuspolulla ollutta riippusillan ylitystä ei neiti pelännyt, vaan yli mentiin eikä edes tarvinnut pitää äitiä kädestä kiinni :)
Ottokin ihmetteli muumilaivaa ja kaikkea kummallista, mitä ympärillä näkyi. Hyvin jaksoi pieni mies reissussa, muumimaailmassa ei yhden yhtäkään itkua tullu. Pienet päiväunet nukkui rattaissa, ja muuten tarkasti tutki ympäristöä koko ajan.
Ja tätä otusta käytiin kattomassa monta kertaa :)
Ella ei ehtinyt edes syömään, niin kiire olisi ollut kaikkea mukavaa katselemaan, yhden jogurtin voimalla sitten mentiin koko päivä. Eipä neiti nälkäänsä valitellut (kotimatkalla autossa alkoivat sitten eväät maistua ;) ) Ja kotiinkin päästiin lähtemään ilman itkuja. Ella sanoi vain heihei muumeille ja käveli kiltisti portista ulos onnellisena muumi-ilmapallon omistajana ;)
Ihana reissu oli, täytyy ehdottomasti mennä toistekin vaikka parin vuoden päästä kun Otto ja serkku-pojatkin on vähän isompia. Olisi kiva kun Ellalla olisi joku kaverina tutkimassa ja ihmettelemässä muumilaakson (tai muumilaaskon, kuten Ella sanoisi) salaisuuksia.
Olipa ihanan näköistä! Pikkasen huomas että lapset oli täpinööissään kaikesta ja voin uskoa että teillä oli kivaa! Muumimaailma on ihan ehdoton kohde sitten joskus kun lapset ymmärtää hiukkasen enemmän. Eikä Ella yhtään pelännyt muumeja! vau, jotkuthan on kuulemma pelännyt niitä kun ne on niin isoja.
VastaaPoistaHenna