Sairaalareissu

Eilen oltiin koko päivä Oton kanssa sairaalassa ja kyllä oli todella rankka päivä, niin äidille kuin Otollekin. Otolla alkoi tähystysleikkaus (puuttuvaa kivestä etsittiin) klo 8.55,ja äitiä jännitti älyttömästi. Esilääkitys annettiin jo kahdeksan aikaan ja 8.50 pientä miestä lähdettiin viemään leikkaussaliin. Voi pientä raasua, huuto alkoi heti kun joutui sairaalasänkyyn äidin sylistä. Itkettiin Oton kanssa molemmat. Kyllä äidin sydäntä raastoi kun Oton piti antaa mennä hoitajan kanssa ilman vanhempia ja itkun kanssa.
Sitten odoteltiin ja odoteltiin.
Puolen päivän aikaan hälytettiin äiti heräämöön, kun Otto oli herännyt ja oli aika hurjana, ei suostunut hoitajan syliin rauhottumaan. Mun sylissäkin vielä puoli tuntia meuhkas ja kiemurteli kunnes nukahti syliin. Ja sylissä sitten nukkuikin vielä tunnin verran. Alko olla mulla käsivarret kipeenä kun kannattelin poikaa niin kauan eikä mihinkään voinut käsiään tukea. Hoitajat oli tosi mukavia (erityisesti heräämössä, ihan kuin olisi ollut Otolla useampikin äiti mukana).
Vähän ennen puolta kahta Otto heräsi ja oli jo paremmalla tuulella, saatiin lupa lähteä osastolle ja tällä kertaa sain Oton kantaa sylissä, ei tarvinnut kiusata taas sairaalasängyllä.
Pikku hiljaa alettiin antaa Otolle vettä ja soseita ja seurattiin että ruoka pysyy sisällä (nukutuksen jälkeen tulee helposti paha olo). Otto otti vielä tunnin nokoset osastolla ja sitten lääkäri totesi että kun ruoka pysyy sisällä ja muuten yleiskunto on hyvä niin voidaan lähteä kotiin. Aluksi oli ehdotettu että jäätäisiin yhdeksi yöksi sairaalaan, mutta hyvä näin. Apteekista haettiin särkylääkkeitä ja Otto nukkuikin kotona tosi hyvin(koko yön omassa sängyssään kertaakaan heräämättä).
Olin itsekin illalla niin väsynyt ettei meinannu silmät millään pysyä auki. Heti Oton päästyä osastolle, mulla alkoi kauhee päänsärky. Olin kai jännittänyt leikkausta niin paljon että jännitys purkautui kun pahin oli ohitse. Onneksi koko operaatio on nyt ohi ja koska kivestä ei löytynyt ollenkaan, ei toista leikkausta tulekaan. Jos kives olisi löytynyt niin operaatio olisi tehty kahdessa osassa ja toinen leikkaus olisi ollut puolen vuoden päästä. Meiltä etukäteen tiedusteltiin että jos kivestä ei löydy haluaisimmeko samalla kertaa Otolle laitettavan proteesin joka kyllä pitäisi vaihtaa teini-iässä. Päätimme että pohditaan proteesin laittoa sitten kun Ottoa itseään alkaa vaivaamaan puuttava osa :)

Ella oli Minna-tädin kanssa kotona iltapäivään asti ja Päivi-mummi haki Ellan illaksi mummolaan. Me pääsimme vasta ennen kuutta lähtemään sairaalasta. Ella on niin ihanan huolissaan ollut Otosta, vaikka ollaan pidetty huolta ettei Ella kaikkea kuule, mitä Otolle on tehty. Tänään ennen kylpyyn menoa ja yöpukujen vaihtoa Ella näki Oton "laastarit" vatsassa ja nivusissa ja itkuhan Ellalle tuli. Luuli kai että Otolla on jokin kauhea hätä, pelästyi tietenkin. Onneksi rauhoittui kun selitettiin että Otolla on vain pienet "naarmut2 ja että paranee kyllä :)
Otto itse ei ole leikkaushaavoja aristellut eikä valitellut. Särkylääkkeen on saanut kahdesti päivässä, mutta vähän tuntuu ettei ehkä sitä edes tarvitsisi, mutta suositeltiin että parin päivän ajan annettaisiin ettei suotta kipuile...

Huomenna olisi tarkoitus lähteä linnanpuistoon laskiaistapahtumaan laskemaan mäkeä ja syömään muurinpohjalettuja :) Ja Otto saa sillävälin nukkua päiväunia vaunuissa :)