Villasukat ja muuta höpinää

Nyt mä olen lukenut kaikki Harry Potterit! Naapurin kanssa tuli joskus kesän lopulla puheeksi kyseinen kirjasarja ja hän lupasi mulle lainata kirjat, ja mä oon ollut koko syksyn ihan koukussa Tylypahkaan ja velhomaailmaan. Tää on ehdottomasti sellanen kirjasarja jonka aion hankkia meidän omaankin kirjahyllyyn odottamaan Ellaa ja Ottoa. Mulla on viimesimmät Potterit vielä näkemättä elokuvana, siihenkin epäkohtaan pitää kohta puuttua :) Oikein harmitti kun viimeisen kirjan viimeisiä sivuja luki, että kohta tää loppuu. Kirjat vaan on niin mun juttu! Meillä on isäntäkin alkanut taas tauon jälkeen lukea, ja välillä Ellalta tuleekin kommenttia, että kun isi ja äiti vaan lukee. Me kun käytetään jokainen hyvä hetki (lasten leikkiessä ja katsoessa aamun piirrettyjä telkusta), Kalle lukee työmatkat junassa :D Toki luetaan myös paljon Ellalle ja Otolle ja Ella tykkää "lukea" kirjoja Otolle (keksii osan tarinoista itse ja osan muistaa ulkoa).

Keskiviikkona oli meidän lasten parturipäivä. Otolla kyseessä oli ensimmäinen kerta ja Ellalla jo aika mones, neiti osasi jo vaatia kiharoitakin :) Ottoa kovasti jännitti ja äitiä myös. Olin varma ettei Otto anna koskea päähänsä, hiusten leikkaamisesta puhumattakaan, mutta yllätys oli suuri, kun herra istui rauhassa tuolissa (piti kyllä mua kädestä kiinni koko ajan) ja antoi tädin leikata tukan. Ja nyt on niiiin hieno tukka että! Ensi viikolla kerhoissa on kerhokuvaus ja sen takia siis käytiin siistimässä hiukset, Otollakin kun oli jo aikamoinen pehko...



Novitan uudesta sukkalehdestä neuloin palmikkosukat. Ikinä ennen en ole tehnyt tällaista tiimalasi-kantapäätä, mutta tulipahan kokeiltua.


Langasta ei ole hajuakaan, joku vuosikertakerä kaapin kätköistä, mutta toimii :)





Ellalle ja Otolle tein kaulaliinat, perinteisellä ohjeella. Oon näitä väkännyt joskus ennenkin, ohje löyty jostain novitan vanhasta lehdestä. Ipanat sai itse valita värit, joten ei varmaan ole yllätys, että Otto halusi sinisen ja Ella punasen.


Ja jouluksi ompelin yhden tyynynpäällisen lisää. Kirpparilta löytynyt vanha kangas päätyi tyynynpäälliseksi ja muutamaksi pussukaksi. Pussukoista kuvaa myöhemmin.



Meillä juhlitaan viikonloppuna Oton 3v synttäreitä. Aika huimaa, onko meillä jo niin iso poika? Vastahan hän oli niin pienen pieni. Ja nyt niin iso kerholainen, joka osaa
vaikka mitä ja rakastaa autoja. Otto on alkanut nukkua useammin omassa sängyssään koko yön( aiemmin tuli meidän väliin jossain vaiheessa yötä),käy potalla eikä tarvitse kotona vaippaa (ulos vielä laitetaan välillä ettei puistoilu lopu jos vahinko yllättää), ja osaa (useimmiten) leikkiä siskon kanssa sovussa.

Tästä tuntuu olevan vasta hetki. Kuva on otettu Helsingissä kätilöopistolla ja Otto on vasta vajaan vuorokauden ikäinen.


Kotona Ella-sisko viihdyttää vauvaa.


Otto höyhensaarilla noin kuukauden ikäisenä



Otto noin 9kk ikäisenä

Ihana noita ipanoita on seurata, kun se sisko/veli on se paras kaveri ja pahin vihollinen yhtäaikaa. Kumpikaan ei osaa olla kun toinen on kerhossa, yhdessä leikkivät ja tappelevat, pitävät toistensa puolia kaikessa. Ihan uskomattoman suloista ja kun äiti meuhkaa jatkuvasta tappelemisesta ja kinaamisesta, niin molemmat katsovat äitiä hölmistyneinä, että eihän me tapella. Niinpä! Ehkä se vaan kuulostaa tappelulta vaikka onkin oikeasti rakentavaa keskustelua leikin säännöistä ;) Ja Emma on otettu tähän kööriin mukaan ihan täysjäseneksi. Ella ja Otto leikkivät Emman kanssa ja "suojelevat" Emmaa. Emman kanssa ei vielä tapella, odottavat onneksi että Emma vähän kasvaa ja oppii pitämään puolensa :D



Pikkusisko ja isoveli leikkimässä, molempien isosisko on kerhossa.