Omenoita, omenoita, omenoita...

Nyt kun ollaan jo useamman kerran syöty omenapiirakkaa, päätin kokeilla jotain erilaista. Yhdestä kirjasta löysin ohjeen, jota vähän muokkasin sen mukaan mitä kaapeista löytyi. Voissa paistetaan omenalohkoja, fariinisokeria ja pieneksi pilkottuja pekaanipähkinöitä. Sekaan vielä vähän vaniljasokeria. Voitaikinasta kaulitaan mukavan kokoisia neliöitä (itse laitoin yhden levyn puoliksi). Omenatäytettä neliön päälle, taitetaan kolmioksi, voidellaan munalla ja uuniin (200 astetta). Noin puolen tunnin päästä uunista löytyy omenapaketteja, joiden päälle sirotellaan tomusokeria. Oli muuten hyvää :)

Omenapaketit

Äiteeltä sain lainaan mehumaijan, eli jatkossa meillä omenat mehustetaan. Ikinä ennen en ollut tällaista käyttänyt ja kieltämättä iso kattila kuumine höyryineen ja mehuletkuineen oli ehkä pelottavankin näköinen, mutta yhteistyö alkoi sujua aika pian. Lapset näkivät mehumaijan ensimmäistä kertaa ja esikoinen kysäisikin että "onko tuo jokin vanhanajan keksintö?" Nykyajan lapset. Mutta kovasti tuntui kiinnostavan tämä "vanhanaikainen" vempele =)

Mehu porisee

 Isännälle sain kudottu uudet ihan perus villasukat ennenkuin ehti niitä pyytää. Lankana Novitan 7 veljestä nostalgia.

Flunssa ei tunnu häviävän. Nenä edelleen tukossa, mutta kai se tästä. Nyt jatkan sunnuntai- iltaa kutomalla ja tuijottamalla telkkua.